Keväthangilla
Meren jäällä on todella kivaa lenkkeillä koirien kanssa. Turrikat saavat juoksennella vapaana pitkin poikin aavaa jäätikköä. Vastaantulijoitakin on yleensä harvassa, johtuen todennäköisesti aikaisesta lenkkeilyajastamme (aamulla klo 6.00).
Yhtenä aamuna ihmettelin, kun koirat todella innokkaana tutkivat rantakallioiden risukkoa. Ruka repi innoissaan jotain muiden seuratessa vieressä. Ajattelin sen olevan jokin puunoksa, mutta epäilykset heräsivät. Koirien hännät heiluivat epäilyttävän innokkaasti. Löydös olikin sitten aika jännittävä.
Ohessa kuva:

|
0 kommenttia
|

ja läksin mätsäriin Noidan kanssa. Oikeastaan lähdin testaamaan miten Noituus jaksaa halliympäristöä vieraine koirineen ja häiriöineen. Ilokseni voin todeta Noidan olevan reipas aussietyttö. Luonteenpiirteeseen kuuluu tietty vilkkaus ja kyllähän Noitaa ihmetytti kaikki karvakuonot pienessä hallissa. Mutta ei kuitenkaan lähtenyt haukkumaan ja alkuhämmästyksen jälkeen jaksoi jo keskittyä tekemiseen. Mutta siis kyllähän me nyt sinne kehäänkin mentiin, kun kerran Tornioon asti ajettiin. Noita osaa seisoa ihan kiitettävästi, ravissa olisi parantamisen varaa. Varsinkin käännöksissä on kiva ottaa semmonen pikkuinen hyppypyppykonkkaloikkanen mammaa kohti. 









